Uutisia ja tiedotteita

Uutislistaukseen

Auringonnousu

Kirkkoherran Koronakirjoitus 19.3.2020: PERUUTETTU/SIIRRETTY – VAIKO KUMPAAKAAN?

26.3.2020 12.23

Viime päivien viestintää ovat myös Niiniveden juuri aloittaneessa seurakunnassa hallinneet ilmoitukset tapahtumista, toiminnasta ja tilaisuuksista, jotka Suomeenkin ulottuneissa yhteiskunnan poikkeusoloissa jäävät toteuttamatta.

Jotain on varmaan jouduttukin suoranaisesti peruuttamaan. Enimmin haluaisin seurakunnassa puhua kuitenkin siirtämisestä parempaan ajankohtaan ja siitä, että nyt toimitaan toisin niissä rajoissa, mitkä meille asetettu. Aika vähän lienee kirkon elämässä sellaista, mitä jouduttaisiin pitämään peruuttamattomana. Mikäli niin olisi, emme puhuisi peräti vuosituhantisista perinteistä ja hengellisen elämän jatkumosta. Niinivedenkin seurakunnan seuduilla voidaan puhua jo vuosisadoista – ei ehkä monista, mutta kuitenkin, ja värikkäistä vaiheista täälläkin.

Varsinkin silloin, kun ahtaat ajat on koettu yhteisenä ongelmana, myös suomalaiset ovat tavanneet olla hyvin kekseliäitä selviytyäkseen ja auttaakseen selviytymään. Sitä varmaan kysytään nytkin, ja käsitän tasavallan presidentin viitanneen myös tähän, kun hän valtionjohdon puolelta ensimmäisenä esitti painavan puheenvuoron ja peräsi siinä yhteishenkeä.

On niinkin, että vaikeat ajat ja pakottavat tilanteet ovat olleet luomassa ja tuomassa elämään jotain sellaista, millä olisi voinut olla ”tilausta” muutenkin, mutta mikä on vain jäänyt tapahtumatta ja toteuttamatta. Siinä samalla on saattanut ajassa jo muutenkin vanhentunutta lopulta väistyä.

Tällä tavoin ajattelen näistä viikoista, joiden kaltaisia ei kirkossa ja sen seurakunnissa ainakaan nyt toteutuneissa mitoissa ole koettu koskaan aiemmin. Siis myös mahdollisuutena, kun niin yksityinen kuin yhteinenkin elämä saattaa nyt joksikin aikaa olla pelkistymässä siihen, mikä oikeasti on tärkeää ja olennaista. Aiemmista Tervon ja Vesannon seurakunnista nyt muodostetussa Niiniveden seurakunnassa on ainakin tilaa tehdä toisin ja peräti uudistuakin. Juuri aloittanut seurakunta kun hakee vielä pitkään luontevia olemisensa tapoja, ja on sen vuoksi ehkä vapaampi sen suhteen, miten tähän mennessä on toimittu ja menetelty - monessa asiassa on joka tapauksessa sovellettava uutta.

Poikkeustilanteessa me tarvitsemme seurakuntalaisina ja seurakunnan työntekijöinä toisiamme aivan eri tavalla kuin mihin nämä usein toistetut sanat seurakuntaelämän tavallisessa arjessa viittaavat – eivät siis aina mihinkään. Siksi vetoan yhteyden pitämiseen ja tiedon siirtoon, mihin välineet ovat nykyään paremmat kuin millaisia edes itseni ikäiset olisivat voineet nuorempina ikinä toivoa. Ne mahdollistavat yhdessä olemista ja kokemista, vaikka muuten joudummekin pitämään nyt vähän etäisyyttä toisiimme. Kehotan käyttämään näitä aikoja niiden jopa läheistenkin tavoittamiseen, joihin yhteydet ovat jääneet ehkä harvoiksi. Ennen muuta toivon kokemuksen seurakuntalaisuudesta johtavan siihen, että meidän työntekijöiden rinnalla ja reilusti meidän ohitsemmekin – Niiniveden seurakunnan nimissä - kannetaan nyt vastaavalla tavalla huolta heistä, joilta ikänsä ja/tai terveytensä vuoksi on nyt edellytetty eristäytymistä muista ihmisistä. Myös yksinäisyys osaa yllättää meidät toisinaan, ja varsinkin aikoina, jotka aiheuttavat huolta kenessä hyvänsä.

Elämää ja ihmisiä ei pidä pelätä. Sen vuoksi viittaan osaan siitä, mitä ei kirkossa ja sen seurakunnissa ole peruutettu eikä siirretty tuonnemmaksi. Sen sanoitti ehkä selkeimmin muinainen apostoli Paavali huipentaessaan erään selostuksensa toteamalla: ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13: 13)

Pyydän, toivon, toivotan ja rukoilen läsnäolevan Isän Jumalan siunaavan läsnäolon tuntua myös poikkeustilan alla ja alle – hyvää mieltä ja yhteisen elämän henkeä Niiniveden seurakuntaan!

 

Jarmo Paananen. kirkkoherra